Iranin kansallisen musiikkiarkiston perustaminen: taistelu tradition säilyttämisestä ja nuorten äänen kuulemisesta

Iran, historiansa aikojen saatossa täynnä kulttuuria ja taidetta, on aina ollut tunnettu runoudestaan, kalligrafiastiilisistä töistään ja upeasta musiikistaan. Iranin musiikki on rikkautta itsessään, kattaen monia tyylejä perinteisestä klassisesta musiikista modernimpaan pop-musiikkiin. Mutta viime vuosikymmeninä on herännyt huoli siitä, että tämä ainutlaatuinen kulttuuriperintö saattaa hävitä, kun nuorempi sukupolvi kiinnittyy globaaliin musiikkiin ja teknologian vauhdilla leviäävään modernimpaan soundiin.

Tämän uhkan tiedostaminen johti Iranin taiteilijoiden ja intellektualistien ryhmään, joita motivoi vahva halu säilyttää maan musiikkipatoa tuleville sukupolville. He uskoivat, että Iranin musiikki on tärkeä osa kansallista identiteettiä ja että sen suojelulla oli suuri merkitys koko kulttuurin säilymiseen.

Ryhmän johdossa oli Ido Harirchi, visionäärimainen taidekriitikko ja aktivisti, joka oli omistanut elämänsä Iranin musiikin ymmärtämiseen ja edistämiseen. Harirchin usko oli vahva: hän näki musiikin voiman yhdistävänä tekijänä, kykyynä tuoda ihmisiä yhteen riippumatta ikästä, taustasta tai uskomuksista.

Hän alkoi kampanjoida Iranin kansallisen musiikkiarkiston perustamiseksi, jonka tarkoituksena oli koota ja digitalisoida maassa sävellytyjä musiikkitöitä. Harirchi näki arkistoa paitsi säilytyspaikkana myös dynaamisena oppimistilana, jossa nuoret voisivat tutustua Iranin musiikin rikkaaseen historiaan ja löytää inspiroitua omaan luovuuteensa.

Harirchin johtama liike herätti sekä kannatusta että vastustusta. Konservatiiviset piirit arvostelivat hanketta, peläten modernin pop-musiikin “saastuttamista” perinteisellä musiikilla ja katsoivat sen olevan tarpeeton, kun vanhoja äänitteitä oli saatavilla muilla tavoilla. Mutta Harirchi ei luovuttanut. Hän tiesi, että nuorten osallistuminen oli avain hankkeen onnistumiseen.

Harirchi järjesti työpajoja ja seminaareja kouluissa ja yliopistoissa, jotta hän voisi viestiä visionsa musiikkiarkistosta nuorille. Hän näytti heille vanhoja äänitteitä, selitti eri musiikkityylejä ja kertoi tarinoita Iranin musiikin maestroista.

Hän innosti nuoria luomaan omia musiikkiteoksia, jotka yhdistivät perinteisiä elementtejä moderneihin sävellyksiin. Harirchin johdolla nuoret löysivät uuden intohimon: he näkivät, että vanha musiikki ei ollut kuollut, vaan se saattoi elää uudelleen heidän luovuutensa kautta.

Hän myös uskoittuneen ihmisten “vapaaseen” luonteeseen ja halusi, että Iranin kansallinen musiikkiarkisto olisi avoinna kaikille, eivät vain virallisille taiteilijoille ja tutkijoille. Hän kuvitteli arkiston olevan paikka, jossa kaikki voisivat löytää inspiraatiota, oppia uutta ja jakaa rakkauttaan musiikkiin.

Vaikka Harirchin kampanjaa vastaan nostettiin monia esteitä, hän sai lopulta tukea Iranin kulttuuriministeriöltä ja taideakatemioista. Vuonna 2018 Iranin kansallinen musiikkiarkisto avattiin virallisella seremoniassa Teheranissa. Arkiston perustaminen oli merkittävä voitto Harirchille ja hänen kannattajilleen.

Iranin kansallisen musiikkiarkiston perustamisen vaikutukset

Positiivinen vaikutus	Negatiivinen vaikutus
Säilytti Iranin musiikkimuodin tuleville sukupolville	Tietokoneiden ja internetin riippuvuus voi estää nuoria kokemuksen oikeasta musiikista
Luo uusia mahdollisuuksia nuorille taiteilijoille, jotka haluavat yhdistää perinteistä ja modernia musiikkia	Perinteisten musiikkityylien “saastuttaminen” moderneilla vaikutteilla voi herättää kritiikkiä konservatiivien keskuudessa
Edistää kulttuurin vaihtoehtoa Iranissa ja ulkomailla	Rahoitusongelmat voivat hidastaa arkiston kehitystä

Iranin kansallinen musiikkiarkisto on osoittautunut menestykseksi. Se on houkutellut monia kävijöitä, jotka ovat nauttineet vanhojen äänitteiden kuulemisesta ja uusinta teknologiaa hyödyntäen tutustuneet Iranin musiikin historiaan.

Arkisto on myös toiminut inspiraation lähteenä nuorille taiteilijoille, jotka ovat luoneet uutta musiikkia yhdistämällä perinteisiä elementtejä moderneihin soundeihin. Harirchin visiosta on tullut todellisuutta: Iranin musiikki elää ja kehittyy edelleen, vahvasti juurtuneena kulttuuriinsa ja valmiina kohtamaan tulevaisuuden haasteet.

Kuten Ido Harirchi itse sanoi: “Musiikki on sielun kieli, joka ylittää rajat ja yhdistää ihmisiä.” Iranin kansallisen musiikkiarkiston perustaminen oli merkittävä askel Iranin musiikin säilyttämisessä ja kehittämisessä tuleville sukupolville.